Tämän Raamattu sanoo, “Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen” (Kir. Hep. 11:6). Tämä on uskomaton lausunto—silti se on Raamatussa! Ymmärrä tämä mitä se sanoo. Ajattele! Kaikki mitä ihminen tekee yrittäessään olla Kristitty, ei tarkoita mitään, jos häneltä puuttuu usko. Sillä jos hän on ilman uskoa, hänellä ei ole toivoa—ei ole edes mahdollisuutta miellyttää Jumalaa. Jokainen, joka ei ole miellytä Jumalaa, on Kristitty turhaan. Tämä on vakava asia! Ajattele itseäsi. Onko sinulla todellista uskoa? Riittääkö se pelastukseen? Voitko sinä tietää tämän? Kyllä ja sinä todella pystyt! Tämä kirjanen tulee selittämään miten.

Todellisen Uskon Puute

Vuosien varrella ihmiset ovat usein kysyneet: “Herra Pack, minulta puuttuu uskoa. minä en tuntea Jumalan läsnäoloa tai Hänen voimaansa elämässäni, kuinka saan enemmän uskoa?”

Entäpä sinä? Puuttuuko sinulta uskoa tietääksesi, että Jumala on kanssasi? Voittaaksesi synnin ja syyllisyyden? Parantua taudista? Uskoa kaikkia Hänen Sanojaan? Puuttuuko sinusta uskoa siihen, että “Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.” (Kir. Roo. 8:28)? Uskoa, että Jumala ratkaisee epäoikeudenmukaisuudet? Uskoa, että Jumala huolehtii sinusta? Uskoa, että voit kestää vakavia koettelemuksia ja vainoa? Tai että Jumala vapauttaa sinut niistä?. Puuttuuko sinusta uskoa nähdäksesi pian tulevan Jumalan Valtakunnan selkeämmin ja paremmin ja että voit olla siellä?

Raamatussa sanotaan, että sinulla ei tarvitse olla puutetta uskosta missään näistä alueista! Sinä VOIT kehittää todellista uskoa. Raamattu kuitenkin sanoo, että useimmat ihmiset luovuttavat ennen Kristuksen paluuta, koska heillä ei ole riittävästi uskoa luottamukseen mihinkään näistä tai muista Jumalan sanan lupauksista!

Usko Löydetään, Kun Kristus Tulee?

Tämä maailma on vaikeuksissa. Ongelmat kärjistyvät kaikkialla planeetalla, joka on eristetty Jumalasta. Kristuksen Paluu—Israelin valtakunnan palauttamiseksi (Apo. Teot 1:6) ja Jumalan Valtakunnan perustamiseksi—on lähellä.

Kun puhumme meidän ajastamme—viimeinen sukupolvi ennen Hänen Paluutaan—Kristus kysyi: “kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luu. 18:8). Ajattele tämän kysymyksen uskomattomia seurauksia! Onko mahdollista, että todellinen usko voisi kadota kokonaan maan päältä ennen Kristuksen Toista Tulemista? Kristus pystyi katsomaan eteenpäin, meidän aikamme ja tietämään tämän ajan tapahtumat, jotta tämä olisi totta—melkein! (Oppiaksesi lisää siitä, KUINKA Jumalan Valtakunta tulee, lue kirjasemme Miten Jumalan Valtakunta Tulee – Tarina Jota Ei Ole Kerrottu!)

Artikkeli otsikolla “Tunnetko Sinun Raamattusi? Monet Kristityt Eivät,” toimittaja Wendy Griffith käsittelee ihmisten tietämättömyyttä Raamatusta. Näin hän kirjoitti:

“On selvää, että monet Amerikkalaiset—mukaan lukien Kristityt—eivät tunne heidän Raamattuaan. Katsokaa vain äskettäisen tutkimuksen lukuja:

• Yli 60 prosenttia Amerikkalaisista ei osaa nimetä puolta Kymmenestä Käskystä tai Uuden Testamentin neljää Evankeliumia.
• Noin 80 prosenttia, mukaan lukien “uudesti syntyneet” Kristityt, uskovat, että “Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään” on suora lainaus Raamatusta.”

Mikä häpeä! Kuinka kauhea syytös kaikista siunatuimmasta kansakunnasta maailmassa. Ja tämä on suurin syy, miksi niin vähän aitoa uskoa voi löytää.

Mutta Kristus sanoi rakentavansa kirkkonsa ja lupasi sen että “tuonelan portit eivät sitä voita” (Mat. 16:18). Hänen kirkkonsa—Jumalan todellinen Kirkko—on, jossa ihmisillä on todellista uskoa tähän Raamatun määritelmään. Siksi, Jumalaan uskovien ihmisten läsnäolo maan päällä varmistaa, että ainakin muutamilla on todellista uskoa, kun Kristus palaa. (Lue kirjasemme Missä On Jumalan kirkko?)

Huomaa Kir. Gal. 5:22-23: “Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki.” Meidän on asetettava toinen tärkeä asia, joka liittyy kaikkien kristittyjen elämään. Todellinen usko tulee Jumalan Hengestä—sen hedelmä on Pyhä Henki. Kukaan ei voi saada sitä—tai edes olla todellinen Kristitty—ilman Jumalaa Henkeä.

Mutta mikä on usko? Jumala ei varmasti sanoisi, että ne, joilla ei ole uskoa, eivät voi miellyttää Häntä—ja sitten pidättelee uskon todellisen määritelmän kaikille, jotka haluavat tietää sen. Ennen kuin aloitamme, mitä Raamattu sanoo todellisesta uskosta, on tutkittava, mitä ihmiset ajattelevat sen olevan.

Erilaisia Väärennöksiä

Uskosta on useita yleisiä ajatuksia. Jos epäilet tätä, kysy monien ihmisten selitystä siitä ja mahdollista tarkkaa määritystä. Ole valmiina moneen erilaiseen ideaan—luultavasti ne kaikki ovat vääriä.

Olen tuntenut monia ihmisiä, jotka uskoivat, että usko on aineeton “tunne” jota ei voida määritellä. Sitä pidetään usein henkilökohtaisena, salaperäisenä ja yksilöllisenä jokaiselle henkilölle. Tällä tunteella ei yleensä ole määritelmää, rakennetta tai selkeää tarkoitusta ja väistämättä se on mitä tahansa ihmiset haluavat tai tarvitsevat sen olevan. Toisin sanoen, melkein jokaisella henkilöllä on erilainen kuvaus ja määritelmä uskosta. On outoa, kuinka monet ihmiset katsovat uskoa tällä tavalla, mutta Raamattu ei ole koskaan sanonut mitään tällaista.

Toiset uskovat, että usko on jonkinlainen “positiivinen ajattelu”. Se on ikään kuin ihmisen optimistinen suhtautuminen tapahtumiin ja olosuhteisiin missä he osoittavat uskoa. Raamattu ei missään kuvaa uskoa sanoilla positiivinen tai optimistinen—vaikka nämä ovat varmasti hyviä ominaisuuksia.

Muita uskon näkemyksiä ovat toivo tai luottamus. Kumpikaan ei ole totta! Kir. Hep. 10:35 sanotaan, että luottamus on tärkeää. Huomaa: “Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri.” Vaikka tämä kohta osoittaa, että luottamus on elintärkeää kristityille, pelkkä luottamus ei ole usko. Uskon olevan toivoa, 1. Kir. Kor. 13:13 sanotaan: “Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.” Jos usko ja toivo ovat samat, miksi ne luetellaan erikseen? Miksi Jumala viittaa “näihin kolmeen”? Kun mainitaan myös rakkaus, eikö Hänen olisi pitänyt sanoa “nämä kaksi”? Ilmeisesti usko eroaa toivosta.

Toiset taas uskovat, että ihmisen usko vastaa kirkon arvoa tai koettelemusta mihinkä he osallistuvat. Tämä uskon kuvaus on vakavasti puutteellinen ja epäraamatullinen. Huomaa Kir. Efe. 4:4-5: “yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste…” Jos usko on vain yhden kirkon kirkkokunta ja täällä on reilusti yli 2000 erilaista kirkkoa pelkästään Yhdysvalloissa, ei voi olla vain “yksi usko.” Tämä ajatus tekisi tietysti myös apostoli Paavalin vääräksi. Hänen olisi pitänyt kirjoittaa, että on “tuhansia uskoja”.

Muista, että olet juuri nähnyt Raamatustasi, että on vain yhdenlainen usko! Tulemme pian tutkimaan onko Raamattu määritellyt, että on vain yhdenlaista uskoa vai jättääkö se yksilön itse arvaamaan sen merkityksen.

Viimeinen ja ehkä yleisin ajatus on, että usko on mikä tahansa yleinen usko, että Jeesus kuoli sinun syntisi tähden. Kuten ajatus siitä, että usko on tunne, laajempi ihmisten “henkilökohtainen” usko Kristuksen uhrauksesta tulee ratkaiseva tekijä siitä, miten kukin tunnustava kristitty päättää määritellä sen. Varmasti tulemme näkemään, että uskon todellinen määrittely sisältää tämän tärkeän asian. On selvää, että jos joku ei usko perustietoa, että Kristus kuoli hänen syntinsä vuoksi, tällä henkilöllä ei ole pelastavaa uskoa. Muista, että ilman uskoa on mahdotonta miellyttää Jumalaa ja jos joku epäilee, että Kristus kuoli syntinsä puolesta, hän ei todellakaan voi miellyttää Jumalaa, eikä häntä pelasteta! Usko että Kristus kuoli syntiemme vuoksi, on suunta—tie—usko, mutta ei ole mitä usko on!

Mikä Usko On

Nyt on aika esitellä tämän kirjasen kaikista perustavimman kysymyksen. Antaako Raamattu uskolle tarkan määritelmän? Koska se sanoo, että on vain yksi usko, antaako se itse asiassa yhden määritelmän tälle uskolle? Onko Raamatussa paikka missä se sanoo, “Usko on…” ja sitä seuraa tarkka määritelmä? Jos on, niin missä se on ja mitä se sanoo?

Heprealaiskirjeen 11. lukua on usein kutsuttu “uskon” luvuksi. Se kuvaa monia Jumalan suurimpia palvelijoita ja kuinka heidän uskonsa antoi heille mahdollisuuden tehdä suuria tekoja ja ihmeitä tai kestää vaikeita koettelemuksia. Tämä pitkä luku on erittäin inspiroiva kaikille, jotka haluavat todellista uskoa, heidän tulisi lukea se säännöllisesti. Se sisältää sanan usko 24 kertaa. Jakeessa 2 sanotaan: “Sillä sen kautta (usko) saivat vanhat (nämä Raamatun hahmot) todistuksen.”

Kuinka he olisivat voineet saada “todistuksen”, elleivät he ymmärtäisi uskoa? Nyt Jumalan määritelmän jakeessa 1: “Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” Huomasitko, että usko sisältää “luottamus” asioista, joita “ei näy”? “Luottamuksen” marginaalinen tulkinta on “varmuus”. Uskoon kuuluu VARMUUS asioista, että se vastaanotetaan! Mutta jos asiaa toivotaan, sitä jotain ei ole vielä saatu. Siksi missä usko on mukana, on varmuus siitä, että se vastaanotetaan!

Mutta miten todisteet voidaan liittää johonkin mitä ei näy? Ajattelemmeko mieluummin todisteita sellaisina, jotka näkyvät?

Oikeussalissa todisteet ovat mitkä voidaan todistaa. Siihen liittyy tosiasioita, jotka ovat näkyvissä tuomaristolle. Toisin sanoen todisteet koskevat vain asioita, jotka voidaan nähdä tai osoittaa olevan. Kuinka sitten usko voi sisältää todisteita, jotka ovat näkymättömiä—joita ei näy?

Uskoon liittyy todisteita seuraavalla tavalla. Todellinen usko, kaikkiin Jumalan tekemiin lupauksiin on todellisuudessa todiste. Se on usko mikä on todisteena. Jos Jumala lupaa tehdä jotain, hänen on mahdotonta valehdella (Kir. Hep. 6:18). Todisteena siitä, että Hän suorittaa sen, on sinun hyvin horjumaton uskosi. Ymmärrätkö tämän? Muista, Kir. Hep. 11:1 sanoi, “usko on todiste.” Jos sinulla on todellinen Kristillinen usko, sinun ei tarvitse etsiä siitä todisteita—sinulla on jo ne!

Uskon Oppi

Olemme lukeneet raamatun määritelmän uskosta, mutta usko on myös oppi. Huomaa: “Jättäkäämme sen tähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen…” (Kir. Hep. 6:1). Uskoa käytetään aina Jumalaa kohtaan, mutta Kristus tekee tämän mahdolliseksi.

Usko on mitä Kristus opettaa—siksi Raamattu kutsuu sitä “Kristuksen opetukseksi.” Tähän mennessä olet huomannut, että usko on tärkeä ymmärrys kaikille Kristityille. Sinun ei tarvitse olla hämmentynyt siitä, vaikka ihmiset ympärilläsi voivat olla. Meidän on poistettava väärinkäsitys ja petokset uskosta.

Ehkäpä kun Kristus palaa, hän löytää todellisen uskon sinussa!

Jokaisesta Jumalan opista löytyy loputtomia ideoita, jotka ihmiset keksivät siitä. Raamattu selittää, mitä Jumala sanoo ja ajattelee Hänen opeistaan. Jos oppi tulee ja kuuluu Jumalalle, meidän pitäisi tutkia mitä HÄN sanoo siitä. Sinun ei pitäisi koskaan olla huolissasi ihmisten mielipiteistä. Loput tästä kirjasesta selittää Raamatun todellisen opin uskosta Jumalaa kohtaan. Valmistaudu yllättymään!

Ei Vain Viisi Aistia

Lähes kaikki uskovat, että uskoon liittyy tunteita. Mutta fyysiset tunteet vain tulevat ihmisen aisteista, eikä niillä ole mitään tekemistä mitä Jumala lupaa—tai uskoo!

Ihmiset hyväksyvät tiedon, jonka he ovat saaneet viiden aistin kautta—näkeminen, kuuleminen, haju, kosketus ja maistaminen. Kaikki nämä aistit sisältää fyysistä tietoa—fyysistä ymmärtämystä. Mieli saa ja käsittelee näitä tietoja johtopäätösten tekemiseksi olosuhteista, jotka ovat sen ympärillä. Usko on hengellistä, ei fyysistä. Se on varmuus, joka tulee Jumalan Hengestä muunnetun ihminen sisältä.

Nykyään hyvin monelta puuttuu tätä—VOIMAA—uskoa että Jumala suorittaa Hänen Sanaansa sisältyvät lupaukset. Hän näyttää kaukaiselta, epämääräiseltä ja älyttömältä miljardeille ihmisille, jotka ovat kiinni materialistisessa maailmassa. Valtaosalla ei ole aikaa Jumalalle. Heillä ei näytä olevan tilaa rukoukselle, Raamatun tutkimukselle, paastolle ja mietiskelylle. Kaikki nämä asiat vievät meidät lähemmäksi Jumala. Useimmat luopuvat yrittämästä ja ihmettelevät sitten, miksi heillä ei ole uskoa! Tämän vuoksi he voivat vain luottaa heidän viiden aistin ohjaukseen. Useimmat ihmiset kokevat, että mitkä tahansa muut lähteet kuin nämä ovat epäluotettavia.

Kukaan ei koskaan halua menettää fyysistä näkökykyään. Varmasti kukaan ei koskaan harkitsisi autolla ajamista, jos hän olisi sokea. Harkitse nyt seuraavaa jaetta: “SILLÄ ME VAELLAMME USKOSSA emmekä näkemisessä” (2. Kir. Kor. 5:7). Oppiakseen todellista uskoa tarkoitta oppimista välittämättä siitä mitä sinä näet. Kirjaimellisesti näkökyky ei ole suhteessa siihen, mitä Jumala on luvannut tehdä tai milloin hän tekee sen.

Tämä jae paljastaa, että kristityt eivät kävele sen mukaan, mitä näkevät!

Ajattele tätä esimerkkiä seuraavalla tavalla. Aivan kuten et koskaan ajattelisi ajaa autoa ILMAN NÄKÖKYKYÄ, Kristitty ei saa kävellä läpi elämä NÄKÖKYVYN AVULLA! Tämä ei ole periaate, jonka ihmiset oppivat yhdessä yössä. Tällaisen käsitteen hengellinen ymmärrys on vieras—TÄYSIN OUTO—verrattaessa ihmisen ajatteluun. Väärän uskomuksen poistaminen vaatii elinikäisen harjoittelun.

Rukous, opiskelu, paasto ja meditaatio ovat hengellistä toimintaa. Jumala on Henki ja Kristus selitti tämän Kristittyjen suhteen: “Jumala on Henki; ja jotka Häntä (Isä) rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:24). Tietysti ne, jotka eivät TIEDÄ totuutta kaikista muista Jumalan opeista, vaikka he tietävätkin totuuden uskosta, eivät voi palvoa Jumalaa “totuudessa”. He voivat pyrkiä palvomaan Jumalaa “hengessä”, mutta Häntä on mahdotonta palvoa totuudessa, jos he tekevät sen välittämättä monista muista tärkeistä Raamatun totuuksista. Kuitenkin meidän tarkoituksemme tässä, jotka lukevat tämän kirjasen, että he eivät enää ole tietämättömiä totuudesta uskon oppista—ja miten se liittyy Jumala palvelemiseen.

Monet ihmettelevät, miksi heitä ei ole koskaan parannettu—tai miksi heidän rukoukseensa ei ole vastattu. He ihmettelevät, miksi heitä ei siunata tai he eivät saa vapautusta Jumalalta, silloin kun sitä olisi tarvittu. Heiltä puuttuu usko, joka tulee Jumalan Hengestä. Jos heillä olisi uskoa, heillä olisi todisteita—varmuutta—luottamusta—että heidät olisi parannettu, siunattu, vapautettu tai saisivat vastauksia heidän rukouksiinsa! He TIETÄISIVÄT, että nämä asiat ovat tulossa, etukäteen ennen niiden saapumista.

Kristuksella Oli Todellinen Usko

Olemme jo nähneet, että usko on hedelmä Jumalan Hengestä. Ilmeisesti Kristuksella oli valtava usko. Täynnä Jumalan Henkeä ja omistamalla sen hedelmöityksestä saakka Kristus oli kaikkein kääntynein ihminen, joka on koskaan elänyt. Se antoi hänelle valtavan määrän ymmärrystä Jumalan Hengen voiman tärkeydestä. Siksi Hän sanoi: “En Minä Itsestäni voi mitään Tehdä” (Joh. 5:30)! Hän tiesi, että “Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.” (Joh. 14:10).

Kristus saavutti Jumalan Hengen voiman avulla kaiken mitä hän teki. Hän ymmärsi täysin, että se oli Jumalan Hengen läsnäolo Hänessä, joka antoi hänen tehdä ihmeitä. Hän täydellisesti käytti uskon hedelmää koska Pyhän Henki oli Hänessä. Ilman epäilyä Jumala antoi hänelle ylimääräisen uskon lahjan (1. Kir. Kor. 12:1,7-9), jonka kaikki Hän tarvitsisi, jotta kestäisi kaikki, mitä Hänen oli kohdattava Uhrina tämän maailman pelastajana.

Kristus jatkoi Johanneksen 14. luvussa: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä” (jae 12). Kaikki apostolit, evankelistat ja muut (myös diakonit) tekivät mahtavia ihmeitä Kristuksen Ylösnousemuksen ja Uuden testamentin Kirkon alkamisen jälkeen. Raamattu kertoo tämän. Todellisen uskon voimalla tavalliset ihmiset voivat tehdä hämmästyttäviä asioita!

Mutta voiko sinulla olla samanlainen usko kuin Kristuksella—tai apostoleilla oli? Onko Kristityillä nykyään erilainen usko?

Kristuksen Usko

Millaista uskoa Jumala odottaa sinulla olevan? Useimmat ihmiset ajattelevat, että he täytyy “rakentaa” uskoa ihmisen ponnistelujen avulla. He näkevät sen kuin jotain mitä he VOIVAT hallussa pitää. Tämä on erittäin väärin ja Raamattu sanoo sen selvästi. Ymmärrätkö, että sinulla voi olla täsmälleen sama uskoa, jota Kristuksella oli? Et vain voi—sinulla PITÄÄ olla!

Huomaa: “mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan USKON kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi USKOSTA Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.” (Kir. Gal. 2:16). Tämä on erittäin tärkeä jae. Se erottaa kaksi tärkeää kohtaa. Ensimmäiseksi siinä todetaan, että “me uskomme Jeesukseen Kristukseen”—tähän on jotain mitä me teemme. Toiseksi, se on Kristuksen USKO—Kristuksen henkilökohtainen usko meissä itsessämme—joka oikeuttaa meidät (tekee meistä vanhurskaita). Useimmat ihmiset eivät koskaan suoraan ymmärrä tätä. Usko alkaa ihmisen uskosta, mutta sen on nopeasti siirryttävä todelliseen Kristuksen uskoon, joka tulee henkilöön kasteen hetkellä ja muuntumiseen Jumalan Pyhän Hengen saamisesta.

Raamattu kuvaa tiettyä väliaikaista ihmisuskoa, jota monella ihmisellä on. Uudessa Testamentissa, kun Kristus paransi ihmisiä, kukaan heistä ei ollut muunneltu. Silti Hän joskus sanoi heille: “sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi” (Mat. 9:22) tai “tapahtukoon teille uskonne mukaan” (jae 29). Nämä ihmiset heiltä puuttui Jumalan Henki, mutta heillä oli väliaikainen ihmisusko, joka salli Kristuksen parantamaan heidät.

Se on tämä kasvu IHMISEN USKOSTA Kristuksen uskoon, jota Paavali viittasi sanoessaan: “Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta (ihmisen) uskoon (Kristuksen uskoon), niin kuin kirjoitettu on: “Vanhurskas on elävä uskosta”. (Kir. Roo. 1:17). Jos ei ole ollut ihmisen uskoa ja Kristuksen uskoa, miten muuten voisi mennä “uskosta uskoon”? Jos henkilö on tässä huoneessa, hän ei voi olla toisessa huoneessa ja olla silti samassa huoneessa. Näetkö tämän asian? Sama on uskon kanssa. Ihmisen usko on kuin pieni huone, minkä todellisten Kristittyjen on jätettävä taakseen päästäkseen upeaan huoneeseen Kristuksen uskossa, mikä työskentelee heissä.

Ihmisen usko muuttuu jatkuvasti ja menee ylös ja alas sen mukaan, miltä hänestä tuntuu tietyllä hetkellä. Se on kuin vuoristorata. Kun tapahtumat näyttävät positiivisilta tai hyvältä, ihmisen usko on kasvanut. Kun asiat näyttävät huonolta ja asian lopputulos näyttää synkältä, ihmisen usko katoaa välittömästi. Jumalan usko on pysyvä eikä horju. Hän vaatii, että kaikki, jotka tulee Hänen luokseen rukouksessa, pyytäen, “eivät horju” Hän pitää kaikkia, jotka epäröivät, epävakaina kaikessa, mitä he tekevät, ja sanovat, ja sanoo, etteivät he saa Häneltä mitään (Jaa. Kir. 1:6-8).

Raamattu Sisältää Lupauksia

Joka kerta kun osoitat uskoa Jumalaan, siihen liittyy erityinen lupaus. Lupaus voi liittyä parantamiseen, rukouksen vastaukseen, siunausten vastaanottamiseen (Jaa. 1.4-8) vapautus kokeilussa, opastus vaikeassa päätöksessä ja mikä tärkeintä, pelastuksen vastaanottaminen. Usko tarkoittaa jokaisessa tapauksessa edellytystä tietyn Jumalan antamaan lupaukseen. Näemme, kuinka tärkeää on lukea Hänen Sanaansa löytääkseen nuo lupaukset.

Harkitse! Paul kirjoitti: “Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet” (Kir. Efe. 6:16). Nyt huomaa: “Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi” (San. 30:5-6).

Yhdistettynä nämä kaksi jaetta osoittavat, että Jumala uskon kautta tulee kilpi kaikille, jotka luottavat siihen, mitä Raamattu sanoo. Epäileminen Hänen Sanasta tai sen muuntaminen millään tavalla, tarkoittaa että kutsut Jumalaa VALEHTELIJAKSI! Tämä on vakavaa! Ymmärrä. Kun Jumala antaa lupauksen, hän pitää sen. Ihmiset voivat rikkovat heidän lupauksensa, mutta Jumala ei. Jos Hän kertoo tekevänsä jotakin sinulle, jos täytät tietyt edellytykset, HÄN tulee suorittamaan lupauksensa. Sinulla on usko varmuudesta, että Hän tekee. Joten, silmääsi iskien itsesi uskoon on typerä. Se viittaa siihen, että epäilet Jumalan tekevän Hänen osansa, kun olet tehnyt omasi. Usko on rentoa. Se on rauhallinen. Se on varma. Missä useimmilla ihmisillä voi olla suurta epäilyä, uskon johtama henkilö on varma, että Jumala ohjaa lopputulosta asioista.

Kun lunastat lupauksen, odota Jumalan toteuttavan sen. Älä yritä selvittää milloin tai miten Hän tekee sen. Olen oppinut kaksi asiaa vastauksesta rukoukseen. Ensinnäkin Jumala vastaa aina rukouksiini, jos etsin Hänen Tahtoaan, mutta toiseksi Hän ei melkein koskaan vastaa niihin odotetulla tavalla. Tämä on miksi uskossa käveleminen ei voi sisältää näköä. “Etsimällä” Jumalan vastausta rukoukseen tietyllä tavalla tai tietyssä ajassa on energian tuhlausta. Sitä paitsi, on paljon tärkeämpää, että Jumala vastaa rukouksiimme ja täyttää lupauksensa kuin kuinka se, MITEN Hän tekee sen! Ja Hän aina tietää parhaimman ajan ja tavan tehdä sen joka tapauksessa.

Etsi Aina Jumalan Tahtoa

Mitään Jumalan lupausta ei voida vaatia, ellet ole oppinut mitä lupaus on. Jumala lupaa joitain asioita ja ei lupaa toisenlaisia. Siksi ainoa tapa tietää, onko Hän antanut erityisen lupauksen, on jatkuva Hänen Sanaansa tutkiminen.

Kysy aina itseltäsi: “Mitä Raamattu sanoo?”

Paavali kirjoitti: “Tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Kir. Roo. 12:2). Todistamiseen liittyy opiskelu. Opiskeluun liittyy vaivaa. Siten, Jumalan lupausten tuntemus tuo luottamusta niistä rukoileville. Jumala haluaa siunata ihmisiä, mutta Hän ei voi tehdä sitä, jos ihmiset jättävät huomiotta mitä hän on valmis tekemään. Paavali kirjoitti myös: “Älkää sen tähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on.” (Kir. Efe. 5:17). Ollaan rehellisiä. On hirvittävän “epäviisasta” elää tietämättöminä Jumalan lupauksista. Miksi? Koska he erottavat itsensä niin paljosta, että Hän on halukas tekemään sen heille! Siksi sinun ei tarvitse miettiä Jumalan tahtoa. Hänen Sanansa kertoo sinulle tahtonsa jokaisesta elämän tärkeästä osa-alueesta. (Ota hetki ja lue 2. Kir. Tim. 3:14-17.) Mutta tämä ei ole ainoa ehto liittyen uskoon.

Uskolla On Muita Ehtoja

Kuten olemme nähneet, useimmat ihmiset uskovat, että ainoa tarvittava “usko” pelastuksesta on “usko vain”. On suosittua lausua “Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut” ja “jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu” (Kir. Roo. 10:9,13). Mutta onko tässä kaikki pelastuksen saamiseen? Voiko se todella olla näin helppoa? Jos nain on, silloin Raamatun tulisi olla kaksi jaetta pitkä. Loppuosa olisi tarpeeton ja voidaan heittää ulos!

On hämmästyttävää, kuinka miljoonat ihmiset ovat tyytyväisiä hyväksymään suoran Raamatun sanojen vääntämisen ja harjoittamalla omaa keksittyä “kristinuskoa”. Pietari kirjoitti: “Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä” (2. Pet. Kir. 1:20), ja tämä pätee kaikkiin muihin Raamatun oppeihin (Jes. 28:9-10). Kaikki mihin tahansa asiaan liittyvät pyhät kirjoitukset on otettava yhdessä saadakseen täydellisen kuva. Keskittyen vain “muutamaan jakeeseen” ja niiden poistaminen kontekstista johtaa petokseen, hämmennykseen ja suoraan tietämättömyyteen.

Entäpä laki, synti, armo, usko ja teot? Kuinka nämä toimivat yhdessä? Tuovatko ne mitään vaatimuksia niille, jotka harjoittavat todellista uskoa? Onko usko yksin riittävä kaikkeen? Vai pitäisikö Kristittyjen totella Jumalaa? Onko täällä jotain “tekemisen tarvetta” mitkä liittyisivät pelastukseen? Useimmat ihmiset uskovat vastaukset kahteen viimeiseen kysymykset ovat “ei”. He haluavat uskoa, että Kristus “kuoli heidän syntiensä puolesta” ja että he pelastuvat “pelkästään uskon avulla” tekemättä mitään syntien suhteen heidän elämässä. “Ihmisluonto ei halua totella Jumalaa” (Kir. Roo. 8:7). Silti Paavali opetti, “Sillä eivät lain KUULIJAT ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain NOUDATTAJAT vanhurskautetaan.” (Kir. Roo. 2:13).

Jos laki kumotaan, kukaan ei voi olla syyllinen syntiin. Mutta Kir. Roo. 3:23 sanoo: “Sillä kaikki ovat syntiä tehneet...” Kuinka tämä on mahdollista, jos ei ole lakia pidettävänä? Useita asioita on harkittava huolellisesti. 1 Joh. Kir. 3:4 sanoo: “Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus.” Kaikki tunnustavat Kristityt ovat varmasti halukkaita tunnustamaan, että Kristus “kuoli heidän syntinsä puolesta,” mutta he jatkavat olettamalla, että koska Kristus kuoli menneiden syntien vuoksi, heidän ei enää tarvitse huolehdi tulevista. Tämä on naurettava argumentti. Silti se on tehokkaasti niellyt satoja miljoonia tunnustavia Kristittyjä lähes 2000 vuotta.

Ajattele nyt Kir. Efe. 2:8-9: “Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta—se on Jumalan lahja. Ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” Ihmiset rakastavat lainata tätä jaetta. Se on myös tavallista lainata Kir. Roo. 3:20: “Sen tähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista;...” Harvat ovat halukkaita lukemaan lauseen Roomalaisille, joka sanoo: “sillä lain kautta tulee synnin tunto.” Voisimme kysyä: Mikä on minkä tahansa lain tarkoitus lukuun ottamatta sen pitäminen? Olisiko sen ainoa tarkoitus osoittaa, että ihmiset voivat rikkoa sen vapaasti ilman huolta, koska Kristus “kuoli heidän syntinsä puolesta?”

Lain tarkoitus ei ole koskaan ollut synnin anteeksianto tai vanhurskauttaminen. (Mikään laki ei voi tehdä tätä.) Tätä varten on Kristuksen veri—ja siksi ihmiskunta tarvitsee Vapahtajan. Lain tarkoituksena on osoittaa mikä on syntiä!

Harkitse vankilajärjestelmiä useimmissa maailman maissa. Tuomittu rikolliset ovat joskus armahdettu tai rangaistuksia lievennetty. Toiset ovat vapautettu vankilasta aikaisin niin kutsutun “shokki koeajan” jälkeen. Ovatko nämä ihmiset armahdettu tai vapautettu ajatuksella, että he voivat palata takaisin yhteiskuntaan ja toistaa TARKALLEN SAMAT RIKOKSET, jotka johtivat heidät vankilaan? Ei tietenkään!

Ajatus on järjetön. Poliisi vain pidättäisivät heidät uudelleen ja vangitsivat heidät uudelleen—luultavasti vahvemmalla tuomiolla! Kuinka se on, että Kristityt voivat uskoa, että maailmankaikkeuden suuren Jumalan tuomio silloin vaatisi jotenkin vähemmän oikeutta Hänen lakinsa kanssa kuin fyysiset siviiliviranomaiset heidän kanssaan? Se loukkaa Jumalaa ehdottaessaan, että Hän antaisi Poikansa ihmisten hengellisten rikoksien puolesta (synnit), vain nähdäkseen niiden jatkuvan juuri siinä mikä vaati Kristuksen kuoleman.

Mikä säälittävä ihmisen logiikka!

Uskoa petokseen, jonka anteeksianto Kristuksen veren kautta sallii ihmisten rikkovan lakia, on tekopyhyys. Se ei vain loukkaa Jumalaa, ja Hänen älykkyyttä Pää Suunnitelmassa, se jättää huomiotta seuraavat laajat jakeet Jaakob 2. Nämä tavalliset jakeet selittävät kuinka laki, synti, usko ja teot toimivat yhdessä.

Harkitse tätä pidempää kohtaa huolellisesti: “Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Joku ehkä sanoo: “Sinulla on usko, ja minulla on teot”; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin (demonit) sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.” (jakeet 14, 17-22, 24).

Demonien tavoin monet ihmiset uskovat Jumalan olemassaolon. Kuitenkin suurin osa näistä samoista ihmisistä eivät vapise Jumalan olemassaolosta—minkä jopa demonit tekevät!

Muista, että emme saa koskaan “lisätä Jumalan Sanaan,” koska “jokainen sana se on puhdas” Jumala sanoo mitä tarkoittaa ja tarkoittaa mitä sanoo. Edellä mainitut jakeet eivät opeta, että työt pelastaisivat meidät. Ne opettavat, että usko on liitettävä tekoihin. Tätä Paavali tarkoitti kysyessään: “Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!” (Kir. Roo. 6:15).

Entä armo, usko ja teot? Kuinka nämä työskentelevät yhdessä? Huomaa: “Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä (synti on laittomuus), että armo suureksi tulisi? POIS SE! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?” (Kir. Roo. 6:1-2). Vastaus Paavalin retoriseen kysymykseen on ilmeinen. Me emme voi. Lopuksi huomaa, kuinka Raamattu kysyy: “Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? POIS SEM! Vaan ME VAHVISTAMME LAIN.” (Kir. Roo. 3: 31). Tämän maailman ministerit voivat antaa ihmisten murtaa Jumalan Lakia—yleensä siksi, että he haluavat seurakuntansa maksavan heille palkan—mutta JUMALA kieltää lain rikkomisen!

Paholainen ei tottele Jumalan lakia, koska hän vihaa sitä. Eikä myöskään “hänen palvelijansa” (2. Kir. Kor. 11:13-15). He jättävät tietoisesti huomiotta nämä jakeet ja monet muut. He pettävät ihmisiä, jotka näyttävät hyväksyvän mielellään heidän matalat perustelunsa - perustelut, jotka ovat ei välitä Raamatun SELVISTÄ TOTUUDEN opetuksista.

Paavali opetti: Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä. (Kir. Roo. 7:12, 14). Ne pysyvät järkkymättä aina ja iankaikkisesti (Psa. 111:7-8) Se nousee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin. (Psa. 19:7). James kutsuu Kymmenen käskyä “kuninkaallinen laki...vapauden laki” (Jaa. 2:8-12). Kristus sanoi: ei laista katoa pieninkään kirjain (Mat. 5:17-19). Petolliset huijarit opettavat, että Kristittyjen on keskityttävä vain “rakkauteen” sivuuttamatta tavallisia pyhiä kirjoituksia kuten Kir. Roo. 13:10 sanoo:” Rakkaus lain täyttymys.” (Katso myös 1. Joh. Kir. 5:1-3.) Ei ihme, että apostoli Johannes sanoi: “Joka sanoo: “Minä tunnen hänet,” eikä pidä hänen käskyjänsä, se on VALHETTELIJA, ja totuus ei ole hänessä.” (1. Joh. Kir. 2:4).

Vahvat sanat! Olen tuntenut monia ihmisiä, jotka väittivät tuntevansa Kristuksen, mutta eivät pidä käskyjä. Näemme nyt, kuinka Jumala suhtautuu heihin.

Se vaatii uskoa Kristukseen, jotta Kristitty pystyy noudattamaan Jumalan Lakeja. Muistakaamme, että Kristus sanoi, ettei itse voinut tehdä “mitään” ja että Isä teki töitä Hänessä. Kristus piti lain täydellisesti ja Kristitty “noudattaisitte hänen jälkiänsä” (1. Pie. Kir. 2:21).

Kristus Opetti Lain Noudattamista

Jumalan avulla pystyt pitämään käskyt. Älä ikinä anna kenenkään sanoa toisin.

Jeesus ei koskaan opettanut, että ihmisten pitäisi vain “uskoa Häneen” saadakseen pelastuksen. Kun nuori rikas mies kysyi Häneltä, mitä hänen on tehtävä, jotta hänellä olisi “iankaikkinen elämä”—saadakseen pelastuksen—Kristus sanoi hänelle, “jos astut elämään, PIDÄ KASKYT.”

Kuultuaan tämän opetuslapset järkyttyivät. He eivät ymmärtäneet, miten tämä oli mahdollista, ja kysyi: “Kuka sitten voidaan pelastaa?” Kristus vastasi: “Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.” (Mat. 19:17, 25-26). Et voi noudattaa Jumalan lakia, mutta KRISTUS SINUSSA VOI—jos sinulla on todellinen, elävä usko!

Jumala antaa Hänen Pyhän Henkensä vain niille, jotka tottelevat häntä (Apo. Teot 5:32). Tottelevaisuus Jumalalle edellyttää parannusta ja kastetta, Pyhä Henki annetaan tässä vaiheessa, kun hän katui Jumalan lain rikkomista (Apo. Teot 2:38)

Kristus sanoi: “Mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä. Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä” (Mar. 7: 7-8). Tajusitko, että se on mahdollista palvoa Kristusta turhaan—että on mahdollista ajatella Häntä, puhua Hänestä ja jopa käyttää Hänen nimeään usein ja silti tehdä kaikki nämä TURHAAN!

Huomaa: “Ei jokainen, joka sanoo minulle: “Herra, Herra!”, pääse taivasten (huom. ei taivaassa) valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon” (Mat. 7:21). Muista, se on ne, jotka PITAVAT lain, tullaan pyhittämään.

“Uskon Taistelu”

Paavali sanoi Timoteukselle: “Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä” (1. Kir. Tim. 6:12). Usko on enemmän kuin taistelu. Se on sota, jota kaikki Kristityt käyvät koko heidän elämänsä ajan! Ja se ei ole helppo sota, joka voittaa yhden taistelun. Siihen sisältyy monia taisteluita.

Apostoli Juudas kertoo kaikille kristityille: “Kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu” (Juu. 3). Seuraava jae varoittaa sillä “teidän” keskuuteenne on pujahtanut “eräitä ihmisiä” Uuden Testamentin Kirkkoon, laimentamalla sen väärillä opetuksilla, mikä tuhoaa Kirkon perustuksen—jotka perustuvat Raamatun todellisten oppien noudattamiseen. Todellisen uskon merkitys korruptoitui myös monien mielissä tuolloin. Valitettavasti historiaa osoittaa, että ihmiset ovat aina olleet halukkaita antamaan pettäjien vähentää Kristinuskoa vähän enemmän kuin “usko vain”. Älä putoa tähän.

Olemme keskustelleet siitä, kuinka kristittyjen on noudatettava Jumalan lakia, kun he ovat samalla pyhitetty Kristuksen uskossa. Ilmestyskirja kirjaa, “Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.” (14:12).

Siihen on syy, miksi tämä jae liittyy kärsivällisyyteen ja käskyjen pitämiseen ja Kristuksen uskoon. Ne ovat erottamattomia. Kristityt pystyvät pitämään käskyjä, mutta vain Jeesuksen uskon kautta. Se on kärsivällisyyttä tehdä tätä koko eliniän ajan. Silti juuri todellisten Kristittyjen—pyhimysten—täytyy tehdä tätä jatkuvasti.

“Elä Uskon Kautta”

Vanhassa Testamentissa on jae, joka on niin tärkeä, että se toistetaan kahdesti Uudessa testamentissa. Hab. 2:4 sanoo: “mutta vanhurskas on elävä uskostansa.” Tämä on voimakas lausunto uskosta ELÄMÄNTAPANA! Se on jokaisen ihmisen oma usko (huomaa yksittäinen sana “vanhurskas”), joka ohjaa heitä läpi elämän. Tässä jakeessa sanotaan, että Jumala on aina opettanut, että Hänen todellisella palvelijalla on oltava todellinen usko. Usko ei ole koskaan ollut pelkästään Uuden Testamentin vaatimus pelastukselle. Muutama kaikista suurimmista uskon esimerkeistä löytyy Vanhasta Testamentista. Itse asiassa jokainen esimerkki löytyy “uskon luvusta” (Kir. Hep. 11) jotka elivät Vanhan Testamentin aikoina. Tämä ei pitänyt heitä olemasta “todistajia” (12:1) mahtavasta voimasta oikein ymmärretyssä uskossa.

Kir. Hep. 10:38 (myös Kir. Roo. 1:17) toistetaan Habakuk melkein sanatarkasti: “Nyt vanhurskas elää uskosta.” Huomaa, että uskon määritelmä seuraa heti tämän jälkeisessä jakeessa Kir. Hep. 11:1. Jälleen Jumala ei voinut vaatia ihmisiä elämään uskossa eikä sitten kertoa heille mikä se on! Sitten samassa jakeessa 10:38 Jumala jatkaa: “mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen.”

Siellä missä usko puuttuu, Jumala ei ole tyytyväinen!

Usko ei ole vain jotain, jota harjoittelet vain elämän kriisi hetkinä. Se ei ole vain jotain harkittavaa, kun “asiat eivät mene hyvin.” Toisin sanoen, usko ei ole vain” huonoihin aikoihin”—se on—kokopäiväinen! Tartu tähän elintärkeään asiaan. Usko on täysin erottamaton koko hengellisestä ymmärtämyksestä, jonka kautta kohtaat kaikki ongelmat, joita kohtaat Kristityn “vaeltamisessa” (2. Kir. Kor. 5:7).

Kaikki ihmiset maan päällä testataan ankarasti tulevina vuosina. Älä tee virhettä! Ilman todellista uskoa kukaan ei selviä kauheista ennustetuista tapahtumista juuri ennen Kristuksen pian tulevaa Paluuta. Käyttäen ihmisen voimia tai kekseliäisyyttä ei riitä selviytymään näistä tulevista suurista kriiseistä! Vaaditaan täydellinen usko kaikkiin Jumalan lupauksiin—ja on välttämätöntä.

Henkilökohtainen Esimerkki

Ei ole ollut helppoa seurata ja harjoittaa Jumalan totuuksia ja uskoa Hänen lupauksiinsa. Lähes 45 vuotta tehden näin on opettanut minulle tämän opetuksen—syvästi! Jumala testaa uskosi—ja perkele houkuttelee sinua hylkäämään sen. Ei ole epäilystäkään tästä. Olen myös oppinut, että Jumala vapauttaa aina, ei väliä siitä kuinka pimeiltä olosuhteet näyttävät.

Kasvoin mukavassa kodissa. Sitten Jumala kutsui minut 17-vuotiaana ja todelliset koettelemukset alkoivat. 23-vuotiaana olin naimisissa ja minulla oli lapsi alle neljä kuukautta vanha. Vaimoni melkein kuoli synnytyksessä ja menetti rintamaidon tuottamisen sen takia. Hän ei voinut hoitaa poikaani. Tänä lyhyenä aikana en ollut enää kokopäiväisessä työssä ministeriössä. Menetin palkkani. Olin työtön ja kamppailimme merkittävien velkojen kanssa yliopistovuosiltamme. Me asuimme Milwaukee, Wisconsin. Jopa automme lämmitin oli lakannut ja oli marraskuun loppu. Tilan puute ei salli minun kuvata kaikkia koetuksia, joita edessämme oli juuri silloin. Uskoamme testattiin kipeästi!

En koskaan unohda yhtään hetkeä, jonka vaimoni ja minä jaoimme. Olimme, kirjaimellisesti viimeiseen senttiimme asti. Autossa ei ollut yhtään bensaa tai ruokaa talossa. Vauvamme itki, koska meillä ei ollut mitään millä ruokkia häntä. Minulla oli vain viimeinen lantti taskussa. Vedin sen ulos ja pidin sitä keittiön valoa vasten pöydän päällä. Vaimoni ja minä päätimme luottaa siihen, että Jumala huolehtii meistä.

Hän teki!

Sinä iltana (muistan, että oli torstai-ilta) vaimoni pystyi opettamaan kahta huilutuntia ja hänelle maksettiin yhteensä seitsemän dollaria. Hän välittömästi osti maitoa vauvalle. Sain työpaikan seuraavana aamuna (perjantaina) ja pomoni tarjosi minulle ennakkomaksua ensimmäisenä työpäivänäni. Jumalalla oli vastannut rukouksiimme ja jätti meille uskonrakennus kokemuksen mitä emme ole koskaan unohtaneet. Olemme muistaneet sen usein, kun ajat olivat vaikeita. Me saamme edelleen voimaa Jumalan väliintulosta, kun tarvitsemme sitä—ja monia muita vastaavia toimia elämässämme!

Jokainen elämämme päivä ei ole ollut “aurinkoinen”. Olen joutunut kohtaamaan monia esteitä melkein 45 palvelutyössäoloni aikana. Tämä erityinen Työ mitä teen on tulos uskosta. Jumala ei koskaan unohda huolehtia tarpeistamme. Syyttäjien esto, panettelijat, valehtelijat ja suorat viholliset ovat toisinaan olleet melkein päivittäistä elämän tapaa meille. Jumala ei ole koskaan pettänyt meitä.

Lopulta Hän voittaa aina pahat ihmiset, jotka pyrkivät kaatamaan Hänen tarkoituksensa. Hän on aina suojellut ja toimittanut vaimoni ja minut. Olen luottavaisen varma—Minulla on USKO—että hän jatkaa toimien näin. Voit myös kehittää luottavaisen varmuuden—uskon—että, Jumala aina toimittaa sinut.

Tyypillisesti ihmiset ajattelevat uskosta jotain, mitä he työskentelevät tai ilmaisevat kohti Jumalaa, jotta Hän tekisi jotain heidän hyväkseen. Oikeastaan todellinen tapaus on usein päinvastoin! Monta kertaa usko on jotain, jonka Jumala antaa henkilölle, jotta hänellä on voimaa tehdä jotain Jumalalle—joka on yleensä täyttäen Hänen yleisen tarkoituksensa. Olen nähnyt tämän tapahtuvan elämässäni yhä uudelleen.

Jos pyydät Jumalalta, Hän tekee saman puolestasi. Joskus sinun on käytettävä mainittua uskon hedelmää, ja joskus saatat joutua pyytämään uskon lahjaa elämäsi vaikeimpien koettelemusten tai vaikeimpien päätösten edessä.

Raamatussa luetellaan yhdeksän erillistä Hengen hedelmää (Kir. Gal. 5:22-23) ja yhdeksän erilaista Hengen lahjaa (1. Kir. Kor. 12:1, 7-10). Usko on ainoa hengellisen ominaisuuden merkki, joka mainitaan molemmissa luetteloissa. Se on molemmat, sekä hedelmä ja Hengen lahja. Jumala päättää usein antaa ylimääräisen määrän uskoa tietyille ihmisille—kuin lahja—koska jollain tavalla se on välttämätöntä Hänen tarkoituksensa täyttämiseksi.

Muista, että jopa Jumalan Henki on annettu meille (Apo. Teot 2:38). Mahdollisuus oppia käyttämään uskon hedelmää alkaa myös lahjasta—uskoa sisältävä Pyhä Henki. Jumala antaa sinulle saman uskon kuin se oli kerran Jeesuksessa Kristuksessa.

“Missä on Sinun Uskosi?”

Matteuksen ja Luukkaan kirjoissa on merkittävä rinnakkainen selostus uskosta. Kristus ja hänen opetuslapsensa olivat veneessä, kun valtava myrsky nousi. Opetuslapset pelkäsivät kauhistuttavasti, kun Kristus “nukkui”. Tämä kertomus heijastaa dramaattista eroa Kristuksen uskon välillä ja PELKO, joka hallitsee useimpien ihmisten ajattelua. Huomaa, että kirjanpitotiedot, että he “Herra, auta, me hukumme.” (Mat. 8:25). Opetuslapset ajattelivat heidän todella kuolevansa. Heiltä puuttui edes ihmisen perustavanlaatuinen luottamus siihen, että Kristuksen ollessa veneessä tämä ei voisi tapahtua.

Kristuksen vastaus on opettava kaikille eläville tänään. Hän kysyi kaksi erillistä kysymystä—yksi löytyy kustakin evankeliumin kertomuksesta. Yhdistetään ne. Matthew, Kristus kysyi opetuslapsilta: “Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?” (jae 26). Tarkastellaan nyt Luken tiliä. Missä Kristus oli vähän enemmän tylsä opetuslastensa kanssa, kun hän kysyi heiltä: “Missä on teidän uskonne?” (8:25). Tietysti opetuslapset eivät olleet käännetty tässä vaiheessa. Pyhän Hengen puuttuessa, he eivät pystyneet kehittämään todellista jumalista uskoa. Ilmeisesti kuitenkin heillä ei ollut tuolloin edes väliaikaista ihmisen uskoa. Kuitenkin, Kristuksen kysymykset ovat tarkoitettu KAIKILLE IHMISILLE—miksi sinä olet pelokas?—ja missä on uskosi?

Aivan kuten nämä samat opetuslapset jatkoivat oppimista ja harjoittivat suurta uskoa omiinsa omaa elämäänsä (heidän kirjoituksissaan kerrotaan, että he opettivat myös sen merkityksen monille muille, samoin Jumalan todellisten palvelijoiden on vastattava näihin samoihin kysymyksiin heidän omassa elämässään. Tämä kirjanen kysyy nyt sinulta: MIKSI OLET PELOKAS? Ja MISSÄ ON USKOSI?

Aloitamme Kir. Hep. 11:6 missä todetaan, “Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” Jumala haluaa sinun oppivan luottamaan Häneen—luottamaan Häneen täydellisesti kaikessa! Sinulla ei todellakaan ole valinnanvaraa, jos haluat miellyttää Häntä. Kuten kaikki ihmisen isät, Jumala ei halua sinun huolestuvan ja tuskastuvat sinun tarpeesi. Monissa paikoissa Hänen Sanassaan, Hän lupaa huolehtia sinusta kaikissa olosuhteissa. Hän huolehtii aina sinusta. Älä epäile! Usko Jumalaa! Luota Häneen! Odota häntä! Oleta Hänen pitävän kaikki lupauksensa—ja Hän tulee! Uskosi on todisteena!

Rento Usko

Kirjasessa Mikä On Usko? Herbert W. Armstrong selitti rentoa, jopa rauhallista asennetta luottaa täysin Jumalan ratkaisemaan mikä tahansa asia, mukaan lukien pelastus:

“Ja muistakaamme, USKO on JUMALAN lahja.”

“Niin monet ajattelevat, että kaikki muu, mikä tulee Jumalalta, on Hänen lahjansa, mutta USKON tarvitsee saada nämä asiat, meidän itsemme täytyy jotenkin työskennellä, rasittaa ja pyrkiä. Mutta meidän on vain rentouduttava ja LUOTETTAVA JUMALAAN, jopa USKOSTA, jolla saamme kaiken muun! (Kir. Efe. 2:8.)

“Ilmestyskirja 14:12 on kuvaus TÄMÄN PÄIVÄN todellisesta Kirkosta. Kaikilla tässä kirkossa on JEESUKSEN USKO. Huomaa, JEESUKSEN USKO! Se ei ole vain meidän uskomme HÄNESSÄ, mutta Hänen uskonsa—juuri sama usko, jolla Hän suoritti Hänen ihmeet—on sijoitettu meihin ja toimii meissä.

“Kuinka voit saada sen? Mene lähemmäksi Jumalaa. Tutustu Jumalaan. Antaudu kaikilla tavoin HÄNELLE, ja tee Hänen tahtonsa. Ja sitten RUKOILE. Opit tuntemaan hänet RUKOILEMALLA. Olemme liian lähellä aineellisia asioihin. RUKOUKSEN kautta, monien rukousten kautta voit tulla lähemmäksi JUMALAA ja hengellisiä asioita. Ja mikä onnellinen ja riemukas kokemus se on, kun todella olet tehnyt sen”